lauantai 22. huhtikuuta 2017

Koiran elämä Espanjassa ei ole helppoa

Ei tarvitse varmaan miettiä mitä teimme jälleen tänään.

Kävimme lauantaiseen tapaamme koiratarhalla.

Otimme tutun kolmikon mukaan lenkille. Sasha, Barry ja Soraya olivat jälleen intoa pullollaan päästessään kävelemään.

Soraya on varsinainen Houdini. Hän tulee aina salaa reiän kautta Sashan ja Barryn aitaukseen ja tällä kertaa hän pienenä ja nokkelana ujutti itsensä myös portin reiästä ulos.

Sen lisäksi hän pääsi kaksi kertaa lenkillä irti kaulapannastaan, koska hän osaa tehdä käännöksen ja vetää itsensä pannasta pois..

Kun tulimme takaisin tarhalle pidimme hellintähetken. Sasha painautui kiinni minuun ja hellin häntä. Barrykin halusi osansa ja heittäytyi selälleen ja tarjosi mahaansa rapsutettavaksi. 

Tarhalla pääsi koiravauvat aitauksestaan juoksemaan. Voi miten pienet koiravauvat nauttivatkaan leikkimisestä.

Tarhan pitäjä rouva toi minulle syliin valkoisen koiravauvan, joka oli lähdössä lääkäriin.

Reppana oli ihan voimaton ja sairas. Hänen sisaruksensa meuhasi pitkin pihaa, mutta tämä poloinen vaan kyhjötti sylissäni.

Toivotaan parasta, että pikkuinen paranee.

Tarhalle tulee paljon pentuja. Ihmiset hylkää koiria pitkin poikin ja osa hylätyistä on pentuja ja osa raskaana olevia naaraita, jotka sitten synnyttävät pennut jonnekkin pusikkoon.

Koiran elämä ei Espanjassa ole helppoa. Jostain syystä kaikki espanjalaiset eivät ymmärrä koiran olevan elävä olento ja joka tarvitsee myös liikuntaa.

Esimerkkinä meidän naapurustossa ollaan melkein ainoat jotka kävelyttää koiraansa.

Kaikki muut pitää koiraa pihalla eikä sitä ikinä viedä kävelylle. Ja heillä on hyvin pienet pihat.

Naapurit pesee joka päivä letkulla pihaansa ja terassejaan koiran jätöksistä. Eikö olisi vaan pirusti helpompaa viedä koira lenkille?

Koirat turhautuneina haukkuu pihoillaan koska eivät pääse koskaan pois sieltä. Eivät pääse purkamaan energiaansa lenkille. Eivät haistelemaan uusia hajuja.

Ja metsästyskoiria hylätään metsiin ja sidotaan puuhun ja jätetään kuolemaan kun metsästyskausi loppuu.

Ei voi käsittää.

Mutta sitten on olemassa myös hienoja ihmisiä, jotka omistavat elämänsä niiden hylättyjen koirien auttamiselle.

Tarhalla törmää aina vapaaehtoisiin, jotka ovat aina auttamassa tarhanpitäjää koirien hoidossa. Hienoja ihmisiä!

2 kommenttia:

  1. Moikka, kiinnostaa tietää, millä tarhalla käytte. Talvella, kun oleilimme siellä kävin P.A.D. -tarhalla, mutta on kai eri.

    VastaaPoista