Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 30. kesäkuuta 2016

Ihana melomisretki merellä

Heräsimme kukonlaulun aikaan ja hurautimme tunnin matkan autolla Maron rannalle.

Tein varauksen melontaretkestä muutama päivä sitten. Olen haaveillut melomisesta ja etenkin tuosta Maron reitistä jo pitkään.

Olimme varanneet kello kymmeneltä lähtevän retken.

Siinä sitten heitettiin pelastusliivit ylle ja hypättiin kajakkeihin. Miekkonen ja minä olimme samassa kajakissa, hän takana ja meikäläinen edessä.

Mukana oli oppaan lisäksi kaksi isää teini-ikäisen poikansa kanssa. Toinen isä-poika pari oli Espanjasta ja toinen Hollannista.

Marossa on aivan uskomattoman kirkasta vettä. Se on kuin kristallia.

Minut lumosi se, että liuimme veden pintaa pitkin ja pystyin näkemään jopa kymmenen metrin syvyydessä olevan pohjan.

Pohjassa oli pääasiassa hiekkaa, mutta paikoin myös kiveä ja levää ja kai ehkä jonkinlaista korallia (?).

Näimme valtavasti kalaparvia. Osa kaloista oli käsivarteni paksuisia isoja kaloja. Niitä oli todella suuria parvia. Välillä tulivat pintaan näykkimään jotain ja painuivat takaisin syvyyksiin.

Lisäksi oli satojen pienten tummien kalojen parvia. Ja meduusoja. Pinkkejä aavemaisesti leijuvia meduusoja.

Kajaksissa on niin läsnä siinä luonnon kanssa. Liukuu vaan pintaa pitkin ja ihailee maisemia ja syvyyksiä.

Kuljimme rannikoa pitkin kohti Nerjaa. Mutkittelimme kivien välissä ja poikkesimme jopa luolassa.

Näimme rantoja ja lintuja ja jopa vesiputouksen, joka putosi alas kalliota mereen.

Me emme uskaltaneet ottaa kännyköitä tai isoa kameraa reissulle kastumispelon takia. Otimme vedenalaiskameran ja vanhan pokkarikamerani.

No pokkarikamera teki tenän heti alkuunsa, Sillä ei saanut yhden yhtä kuvaa, joten kaikki kuvamateriaali on otettu vedenalaiskameralla. Linssissä on jotain möhnää ja kuvan laatu on heikompi. Värit eivät erotu yhtä ihanina kuin ne luonnossa olivat. Vesi siis oli aivan uskomattoman turkoosia.

Reissu oli tosi ihana. Yläkroppa kipeytyi melomisesta, kun ei ole tottunut, mutta se oli niin kivaa, että vähät siitä.

Kahden tunnin seikkailu maksoi 20 euroa. Meillä kävi tuuri, sillä ryhmämme oli tosi pieni.

Seuraava ryhmä odotti rannalla, kun palasimme ja siinä oli yli 20 ihmistä. Me saimme melkein privaattikierroksen.

Melominen on ehdottomasti juttu, jota haluaisin jatkossakin harrastaa.




















2 kommenttia:

  1. Oi ei... Mäkin olen haaveillut melomisesta... Kauniin väristä tuo merivesi ja ihania nuo luolat.
    Oliko kajakki kiikkerä? Mua pelottaa, että se kaatuu, kun en ole kovin hyvä uimari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut yhtään kiikkerä ja oli helppo käsitellä. Meillä suomalaisilla kun on soutuveneen käsittelyssä kokemusta :D Se oli tosi kiva tapa olla luonnossa. Eikä se kaadu ellei heilu turhia :)

      Poista