maanantai 29. syyskuuta 2014

Retki vesiputoukselle

Tänään teimme uuden reissun vuorten taakse, tavoitteenamme löytää vesiputous. Tänään olimme onnekkaita, sillä putous löytyi melko vaivattomasti. Se oli kaunis paikka.

Vesiputouspaikkaa ei kuitenkaan voi suositella ihan kaikille, sillä sinne pääseminen vaati alaspäin laskeutumista melko liukasta ja jyrkkää kalliota pitkin. Se oli paikoin jopa hiukan vaarallista, sillä jalan lipeäminen olisi voinut olla kohtalokasta. Siispä en suosittele sinne menemistä lasten kanssa tai huonojalkaisille.

Putoukselle tosiaan laskeuduttiin kalloita pitkin. Siellä oli kaksi erillistä allasta, joista toiseen laski vesiputous ja sitten pienempää puroa pitkin siitä altaasta valui vettä toiseen syvempään altaaseen. Siinä olisi voinut uida, mutta tuntui niin viileältä, että emme uskaltautuneet.

Itse putous oli pienen luolamaisen kivimuodostelman sisällä. Vettä ei näin kuivana aikana virrannut kovin paljoa, mutta talvella ja keväällä varmaan enemmän.
Paikka oli hyvin kaunis ja rauhallinen.

Siitä nousimme takaisin reitille ja lähdimme ylempää kulkemaan joen vartta pitkin. Se oli sellainen metsämäinen reitti, joka mutkitteli jokea pitkin. Vesi oli hyvin kirkasta ja vähän väliä eteemme tuli luonnon altaita lisääkin.

Reitillä joutui kipuamaan paljon kivien yli. Joten tämäkään reitti ei ole ihan sopiva huonojalkaiselle.
Paikoin puut, köynnöskasvit ja bambut olivat kasvaneet reittimme päälle katoksi. Se oli hyvin kaunis ja rauhallinen paikka patikoida joen vartta pitkin. Ensi kerralla siitä voisi jatkaa vieläkin kauemmaksi, sillä ylempänä pitäisi olla vielä isompi allas. Ja tosiaan, talviaikaan tai keväällä altaissa ja putouksessa on enemmän vettä. Niissä voisi uida, on niin kirkasta ihanaa vettä, MUTTA myös hyvin viileää.

Ei voi muuta kuin todeta taas, että eteläinen Espanja on kaunis ja täynnä uskomattoman ihania ulkoilumahdollisuuksia. On vuorta, jokea, vesiputousta, kirkas kaunis Välimeri..
Täällä luonto ja ympäristö antaa jatkuvaa inspiraatiota. Olen innokas kuvaamaan ja täällä kuljen koko ajan kamera kädessä. Niin paljon kauneutta! Täällä on myös aina niin paljon valoa, että kun on asunut elämänsä Suomessa ja tulee tänne, niin sen vasta tajuaa, miten paljon valoa täällä on Suomeen verrattuna. Harmain päivä täällä on valoisampi, kuin tavallinen päivä Suomessa. Voitte kuvitella miten ahdistunut olin, kun tammikuussa 2013 muutimme täältä takaisin Suomeen. Se pimeys laskeutui päälleni musertavasti. Tokihan siihen sitten tottui, mutta talvisen Suomen pimeys ei vaan ole minulle sopivaa.

Tänään aamulla retkemme aikaan oli lämmintä noin 24 astetta. Ihana poutainen keli kulkea. Siltikin, kivien yli kipuamisen jälkeen olimme hiestä märkiä. Onneksi oli vettä taas mukana!

Rannikolta tänne retkipaikkaan ajoi noin puolisen tuntia suunnilleen. Jos joku on tulossa tänne päin ja kiinnostunut paikasta, niin laita viestiä kommenttikenttään. Paikka sijaitsee Barranco Blanco nimisessä paikassa.

Kuvat otin ihan kännykkäkameralla, joten ne eivät ole niin hyviä kuin voisivat olla. Osa on vähän ylivalottuneita. Matkalla näkyi myös metsäpalossa mustuneita puunrunkoja (toiseksi ylin kuva).





















1 kommentti:

  1. Tosi kauniin näköistä näin kuvissakin, varmasti hienompi livenä.

    Toi oli niin osuva tuo sun lause Suomen pimeydestä; mieheni sanoo aina kyselijöille, että ei Suomessa kylmyys häiritse, vaatetta saa aina lisää päälle. Mutta se talven pimeys, kun päivä kestää vain tuntia, se on masentavaa.

    VastaaPoista