Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Koirien kanssa reippaalla lenkillä

Tänään taivas on ollut pilvessä, mutta sadetta ei vielä ole näkynyt.

Mentiin koiratarhalle karvakorvia ulkoiluttamaan.

Otettiin Barry lenkille ja Barryn kaveriksi samasta aitauksesta Lenny.

Barry ei tunnetusti siedä kamalasti muita uroksia, mutta Lenny on hänen asuinkumppaninsa kahden aran naaraan kanssa joten ongelmia ei tullut.

Tarhan pitäjä varoitteli, että Lenny on todella hermostunut ja arka.

Olihan hän sitä.

Lenny ei kamalasti haistellut hajuja kuten normaali koira vaan halusi kääntyä takaisin tarhalle koko ajan.

Lenny ei myöskään sietänyt paljon kosketusta. Arka poika.

Vedettiin reipas lenkki ja vähän hölkättiinkin, että pojat pääsi juoksemaan. Se taisi rentouttaa Lennya kun puistossa antoi jo miekkosen vähän helliä itseään.

Barry käyttäytyi mallikelpoisesti vaikka hän saattaa olla äkäinen mopoja ja muita koiria kohtaan. Barry nautti liikunnasta ja hajuista ja rapsutuksista.

Jatkossa saadaan toivottavasti viedä Lennya enemmänkin kävelylle, että tottuu ääniin, kosketukseen ja ulkomaailmaan.

Sashakin oli alkuun vuosi sitten ihmisarka ja kuinka me vuodessa saatiinkaan todistaa muutos. Sasha alkoi rohkaistua ja kasvoi pois pelosta.

Nyt Sasha elää Saksassa uudessa kodissa.

Ehkä Lennykin saadaan ulos kuorestaan.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Kesäinen aurinko lämmittää

Vihdoinkin täällä on lämmin. Oikeasti mukavan lämmin.

Muutamia päiviä ollaan saatu nauttia 20 asteen lämmöstä.

Ilma tuoksuu kesälle ja aurinko lämmittää ihoa. Ihanaa.

Olen ollut vapaalla torstaista lähtien ja päässyt käyskentelemään ulkona ja ihailemaan kukkasia.

Tuolla meidän kanjonissa ihmiset ovat vallanneet itselleen kasvimaapalstoja ja kasvattavat siellä tomaattia, kesäkurpitsaa, sipulia, munakoisoa ja vaikka mitä.

Siellä kanjonin pohjalla virtaa "joki" joka saa alkunsa ylempänä olevan golfkentän kastelusta. Sitä joen vettä ihmiset käyttää hyväkseen kasvimailla.

Osa on rakentanut kanoille kanalakopperoita sinne ja kova kaakatus käy kun ohi kävelee.

Eilen nautittiin lasilliset skumppaa sen kunniaksi, että putkiukot saivat valmiiksi meille uudet viemäriputket. Vanhat olivat romahtaneet kasvien juurista.

Tänään on tullut melkein 10 kilsaa kävelyä kun päätettiin kävellä puistoon picnicille.

Puistossa oli kymmeniä kukkoja ja kanoja ja muutama katti jotka vaanivat lintuja kaktuksien varjossa.

Auringosta täytyy nyt nauttia, sillä ennuste lupaa tuleviksi päiviksi sadetta.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Koiralle koti

Käytiin koiratarhalla tänään ulkoiluttamassa koiria.

Saatiin kuulla ilouutinen! Ihana Sasha tyttönen saa kodin. Vihdoin!

Perhe Saksasta adoptoi Sashan itselleen. Sasha matkustaa sinne heti kun lento saadaan järjestettyä.

Sasha muuttaa perheeseen, jolla on iso piha metsänreunassa. Perhe liikkuu luonnossa paljon ja heillä on leppoisa suuri uroskoira jonka kanssa Sasha saa leikkiä ja juosta pihalla.

Olen niin onnellinen, että suloinen Sasha saa kodin. Mulle tulee häntä ikävä, mutta samalla olen iloinen.

Sasha on ollut tarhalla yli viisi vuotta. Viisi vuotta on pitkä aika.

Barry poika menettää parhaan ystävänsä. Barry ei tule kaikkien kanssa toimeen joten toivon, että hän löytää uuden ystävän.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Luonnonpuistossa simpukoita keräämässä

Tänään uskaltauduimme kovasta tuulesta huolimatta luonnonpuistoon kävelylle.

Otimme koiravanhuksen mukaan. Hänellä on kovasti kevättä rinnassa.

Luonnonpuistossa kukki keltaisenaan jokin kevään ensimmäisistä kukista.

Lenkki kiertää laguuneiden kautta jossa pesii muuttolintuja. Sieltä se jatkui rannalle joka on luonnontilassa.

Tällä rannalla on tuhansia simpukankuoria. Eniten kuin missään muualla.

Löysin puolikkaan kuoren joka oli suurempi kuin kämmeneni.

Keräilin pussiin simpukoita tulevia askarteluja varten.

Olen innostunut maalaamaan ja nyt myös haaveilen kivikorujen tekemisestä. Hankimme kiviporan jolla toivon mukaan saa tehtyä reikiä kiviin. Vielä ei ole testattu mutta katsotaan.

Päivällä käytiin lounastamassa Casa Emiliossa jossa on tosi hyvä ruoka ja palvelu.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Seikkailemassa luolassa ja kanjonissa

Tehtiin retki Rondan suunnalle. Siellä on upeat maisemat etenkin näin keväällä.

Kaikkialla oli upean vihreää ja vuorimaisemat on henkeä salpaavat.

Näimme ajaessamme varmaankin sata kotkaa taivaalla kaartelemassa useammassa pyörteessä.

Perille päästyämme laskeuduimme kanjoniin.

Matka sinne oli jyrkkä ja pohjalle päästyämme korkeat vuoren seinämät kohosivat massiivisina ympärillämme.

Olimme vihreässä syvässä kanjonissa ja löysimme luolan suuaukon.

Ja tämä luola on massiivinen. Sen korkeus on 64 metriä ja pituus 8 kilometriä.

Muutama vuosi sitten kävimme Cueva del Gatolla ja tuo luola on tämän luolan toinen pää.

Jos olisimme jatkaneet luolaa syvemmälle olisimme joutuneet 8 kilometrin matkalla uimaan 25 luolan sisäisen järven läpi. Aikamoinen rupeama.

Lisäksi. Luolaan ei saisi edes mennä koska siellä voi tulla päälle kivenvyörymiä.

Luola oli kyllä huimaava. Katto oli korkeuksissa ja sitä tuiotellessa tunsi itsensä pieneksi.

Kipuaminen takaisin ylös oli raskas. Pysähdyimme puoleen väliin tasanteelle syömään eväitä.

Paljon erilaisia lintuja huusi ja lauloi kanjonissa ja opastaulu kertoi, että siellä on rikas lintukanta.

Ylös päästyämme ihailimme vanhaa patoa joka on rakennettu kanjonille jokea patoamaan.

Jokea vaan ei enää ole.

Niin se ilmastonmuutos näkyy täällä. Andaluciassa löytyy patoja, jotka on keskellä ei mitään. Ei ole vettä näkyvissäkään.

Aikoinaan joet ovat virranneet ja niitä on padottu. Nyt padot seisoo orpona.

Hieno paikka vierailla ja jylhää maisemaa.

Ja mantelipuut kukkii taas. Ovat hyvin kauniita. Se on kevät jo.